Opiskelijaelämä on mahtavaa. Saa seisoa pakkasessa tuijottelemassa, kun toiset viskovat puukalikoita, teknopoppi soi ja joka paikka on kohmeessa. Joka paikkako? Ei sentään! Huolimatta siitä, että World Cup of Kyykkä pelattiin varsin arktisissa olosuhteissa, ainakaan ylävartaloni ei palellut tänään ollenkaan, sillä neitsytmatkallaan oli seuraava vaatekappale:

Jämälankapusero, neulottu niistä 7 veljestä-langoista, jotka joskus muinoin ostin serkultani ja jotka eivät lopu ikinä. Niitä on vieläkin. Olisi pitänyt tehdä pitempi paita. Malli suuressa nerokkuudessaan ja monimutkaisuudessaan muotoutui sitä mukaan, kun neuloin. Tykkään tästä, vaikka aistinkin sen vaaran, joka pirtsakoissa raidoissa piilee. Siinähän saattaa kohta ihastua Marimekon raitapaitoihin ja löytää itsensä opettajainkoulutuksesta. Pitääpäs äkkiä tehdä muutamia suojaavia riittejä. (Eli muistella, millaista ala-asteella oli olla töissä. Se riittää.) Seuraava haaste olisikin saattaa loppuunsa miekkosen tilaama musta kaulaliina, jonka pitäisi olla valmiina viikon päästä. Sen jälkeen voisin suunnata ajatukset kesään, mekkolangat on jo hankittu jokin aika sitten.

Ei taida nyt ehtiä enempää kirjoitella (ihan kuin olisi jotain asiaakin...), sillä minulle koitti yllättävä ukkovapaa ja minulla on kiire saunaan heittämään juuri sopivia löylyjä, syömään salaa kultani pöydälle unohdetut karkit ja juomaan salaa sen viskejä (otsikko ei siis välttämättä viittaakaan pelkästään puseroon), ynnä muita sekalaisia paheita. Ensi kertaan siis.